Kai tämä oli odotettavissa, mutta oudolta se silti tuntuu myöntää: KIINASSA ON IHAN KIVAA. Kirjoitin eilen ystävälleni sähköpostin (joka jälkeenpäin alkoi tuntua melko kyyniseltä vuodatukselta), että vaikka täällä suurimman osan ajasta pudisteleekin päätään, alkaa näihin kinukkien kummalisuuksiin itse asiassa tottua. Taksikyyti on edelleen huimaa, mutta sitä ei enää välitä. Marketissa hedelmiä punnitessa sitä vain väkisin tunkee itsensä massan läpi, kiinalaiset kun eivät tiedä jonottamisesta yhtään mitään. Ensimmäiset kaksi viikkoa sitä katseli ihmisiä vielä kasvoihin kadulla kulkiessaan, enää ei tee sitäkään. Samaltahan ne kaikki kuitenkin näyttävät - suurin piirtein ainakin. ;) Tuijottavat ja ryhtyvät turhankin tuttavallisiksi länkkärilasten suhteen, mutta sekin alkaa olla jo aika tuttua. Rattaat saa aina käännettyä niin päin, että sinne ei näe. Tänään olin aamulenkillä Iiri kantoliinassa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, kinkit eivät tunne muuta kantovälinettä kuin vartalosta erkanevat kaksi uloketta, joita myös käsiksi kutsutaan. Tänään eräs nainen kiinnostui Iiristä sen verran paljon, että lähti ottamaan meitä kiinni. Otin jalat alleni ja loppujen lopuksi sain karistettua rouvan kannoiltani. Tätä tämä on...

On yksi asia, jota muun muassa en vielä osaa. Se, että jos seison taksijonossa pahimpaan ruuhka-aikaan (mikä Kiinassa on noin kello 17 ja 1830 välillä) ja joku pysäyttää taksin, niin se taksi EI välttämättä ole pysäyttäjän vaan pikemminkin julkista riistaa, josta kamppaillaan kynsin hampain. Mikäli siis minä pysäytän taksin kello viiden ja kuuden välillä, istahtaa kyytiin yleensä joku muu. Kilttinä suomalaisena sitä sitten manaa hetken, astuu sivummalle ja yrittää pysäyttää uuden taksin. Tuon haluan vielä oppia! Taksinvarastaminen for dummies.

Hienolta tuntuu myös se, että kuunnellessaan kiinaa, alkaa jo erottaa sanoja toisistaan. Konteksti on jotakin todella hämärää mössöä kuten ennenkin, mutta tänään Benin (sen autonkuljettajan) keskustellessa erään suomalaisperheen ayin kanssa olin todella ylpeä ymmärtäessäni sen käsittämättömän mongerruksen joukosta edes muutaman sanan. Olkoonkin, että nuo sanat olivat muistaakseni muutama lukusana, aviomies ja missä. Jostain se on puuhun kiipeäminen aloitettava.

Hangzhou alkaa täyttyä. 1.10. on Kiinan kansallispäivä, mikä tarkoittaa sitä, että ensi viikko on koko Kiinalla lomaa. No okei, kai täällä joku töissä on, mutta todellakin vain joku. Peliliike olisi poistua koko maasta, mutta kai Shanghaikin välttää. Maailman yhdeksänneksi suurimmassa kaupungissa ei todellakaan tarvitse olla yksin.