Jos ulkona on 36 astetta lämmintä, niin yleensä silloin ei sairasteta flunssaa. Eri asia onkin, kun ulkona on se 36 astetta lämmintä ja sisällä maksimissaan 24 astetta lämmintä, niin tuo vaihtelu voi näköjään saada aikaan ilmastointiflunssan. On kyllä niin tukkoinen olo. Olinkin jo tässä kesän aikana unohtanut, miltä flunssa tuntuu. Onhan nyt jo syyskuu, joten kai se on aikakin alkaa saada flunssa... Tai sitten se on tarttunut Messengerin välityksellä Suomesta. Katsotaan nyt, kuinka tukossa sitä huomenaamulla onkaan. Kuumetta ei ole, eli ei taida olla sitä kuuluisaa lintuinfluenssaa. ;)

Tänään oli shoppailu- ja Kaisan kaupunkiintutustumispäivä. Koska saavuin Hangzhouhun hieman myöhemmin kuin muut suomalaiset, minun ei pitänyt joutua asumaan hotellissa, enkä siksi joutunut liikuksimaan kaupungissa. Taksilla tai Benillä vain paikasta A paikkaan B. Nyt onkin sitten aikaa tepastella ympäriinsä, niin oppii tuntemaan kaupungin parhaiten. Suomessa olen aina saanut ostaa koon S vaatteita. Tänään sitten marssin Puman liikkeeseen ja löysin kahdet hienot shortsit. Molemmat kokoa L, eivätkä yhtään liian suuret. Noh, Martilla on yhdet XXXL-kokoiset shortsit, joten ehkä itsetuntoni pysyy vielä  L-shortseilla kunnossa. ;)

Olen jo ihan kypsä kinkkeihin. Kulttuurishokin ensimmäinen osa ehkä. Suomessa kun hotellihuoneessa saa olla rauhassa, ehkä joku tulee tulipalon tai muun vastaavan vuoksi koputtamaan oveen, mutta muuten ei kyllä häiritä. Täällä ramppaa porukkaa jatkuvasti, milloin avaamassa petiä yötä varten, milloin tuomassa Mooncakeja, koska tänään on joku Moon Festival, jonka sisältöön en ole jaksanut tutustua. Ehkä kannattaisi opetella keskittämään systeemeitä, ja samalla kun ne pedit haluaa avata, voisi myös kantaa ne kuukakkunsa tänne. Nooh, kai tähänkin tottuu. Iiri muuten sai ilmeisesti lahjaksi jonkun koalaa muistuttavan käsinuken. Tässä taas nähdään kinkkien aivoituksia: Miksi ihmeessä kantaa tänne koalaleluja, eikä esimerkiksi pandaa? Pandoja näkee sentään jonkin verran, mutta ensimmäinen koala on 10 tunnin 40 minuutin lennon päässä.

Se talo, jota kävimme muutama päivä sitten katsomassa, vapautuu lokakuun puolivälissä. Kuukausi siis ainakin hotellielämää tiedossa, ellei sitten ilmaannu jotain toista (homeetonta ja rotatonta) taloa. Jos vielä vuokraemäntä / -isäntä aikoo tehdä taloon jotain remonttia ennen kuin me mahdollisesti muutamme, venyy kaupunkiasuminen entisestään.

Olipa hassua huomata tänään PizzaHutissa käydessämme, että haarukalla ja veitsellä syöminen on raskasta! :-D Kun on tottunut syömään puikoilla (niin, nyt osaan jo oikein mallikkaasti, enkä enää heittele puikkoja seinään), on hassua vaihtaa taas länkkärityökaluihin. Ehkä puikkojen heiluttelu ainakin vielä on sen verran jännittävää, että mielummin treenaa niiden käyttelyä ja jättää haarukan sekä veitsen vähemmälle. Kai sitä voisi innokkaan pikkukiinalaisen äsken tänne kiikuttamia Moon Cakeja maistella. Katsotaan, onko täytteenä suklaata vai lihaa vai jotain siltä väliltä. Noihin kai ei puikkoja tarvita:
10338.jpg

P.S. Martti innokkaana poikana maistoi, irvisti ja meni sylkemään vessanpönttöön suunsa sisällön. En siis maista, enkä täten raportoi mausta sen tarkemmin. Luottakaamme Marttiin, pahaa oli.