Perille päästiin, vaikka nyt tiedänkin, millä kiristää Marttia jatkossa: "Lennä itse pienen lapsen kanssa yksin!" ;) Iiri nukkui kantoliinassa viitisen tuntia lennon aikana, minä en yhtään. Pää oli aika sekaisin nukkumattomuuden ja aikaeron takia, kun astelin lentokentältä Kiinan maaperälle.

Ensimmäiset havainnot kinkeistä:
-Kaikki ovat rakenteeltaan mallia lauta ja puhuvat niin kovalla äänellä, että suomalainen alkaa siinä metelissä jo pelätä. Me aikuiset saamme olla suht rauhassa, mutta Iiri on melkoinen magneetti. Eilen marketissäa käydessä huomasimme kantoliinan ihan ehdottomaksi apuvälineeksi. Kukaan ei tule niin iholle kuin mitä Iirin ollessa rattaissa tai turvakaukalossa. Kuulemma rattailla liikkuessa töllistelijät parkkeeraavat kärryjen eteen, mistä onkin hyvä hiplailla eksoottista länkkärivauvaa.

-Liikenne on myös jotain melko käsittämätöntä. En todellakaan enää ihmettele expateille asetettua ajokieltoa. Ainoa strategia liikenteessä on päästä toisen edelle. Kaistoja on useimmiten neljä yhteen suuntaan, mutta eilen kaupungissa taksi koukkasi vastustajan kaistalle, koska keskiviivaa lähinnä olevat autoilijat ajoivat  hänen mielestään ilmeisesti liian hiljaa. Ohittamista tehdään siis oikealta ja vasemmalta. Turvaväli on aivan tuntematon käsite, mutta niin on turvallisuus ylipäätään. Meidän oma autonkuljettajamme (neljän perheen kanssa yhteinen kuski) on onneksi TODELLA rauhallinen tapaus, hänen kyydissään on kyllä turvallista körötellä.

-Ruoka on hyvää! Tässä Rose gardenin alueella on klubitalo, jossa on uima-allas sekä ravintola ja jonkinlainen (hyvin alkeellinen) kuntosali. Eilen käväistiin klubitalon ravintolassa syömässä neljällä eurolla vatsamme täyteen. Söin jopa ensimmäistä kertaa puikoilla! Kaikki jotka tietävät pitkäjänteisen ja rauhallisen luonteeni voivat varmasti arvata, etten kiroillut yhtään enkä ärsyyntynyt yhtään siitä, että ruoka lenteli pitkin pöytää, kun ne ****n tikut eivät tottele minua. Hoidin homman kuitenkin kunnialla loppuun, haarukka tuotiin, mutta siihen en koskenut. :) Oikeassa kädessä oli tikuttelun jäljiltä kuitenkin aika kokonaisvaltainen kramppi, koska ihmisen käsiä EI ole tehty tuollaista aktiviteettia varten. Kiinalaiset ovatkin sitten asia erikseen...

Iirillä on sisäinen kello aika sekaisin, neiti nukahti yhdeltä yöllä.Kieltämättä sitä itsekin aina kelloa katsoessa laskee, mitä kello on nyt Suomessa, mutta eiköhän sitä kaikkeen totu. Jospa Iiri saadaan jo viikon päästä pehkuihin klo yhdeksältä.

Maanantaina saamme ilmeisesti kodinhoitajan, ayin. Täällä kävi erään toisen suomalaisperheen ayi eilen, katsahti ympärilleen ja totesi, että täällä pitää tehdä tooooodella pitkää päivää aluksi. Suomalaiseen makuun varsinkin keittiö on aivan järkyttävässä törkykunnossa... En tiedä, mitä tässä ennen asuneen kinkkiporukan ayi on täällä puuhastellut, siivoaminen ei ilmeisesti ainakaan ole ollut se prioriteetti numero yksi.