(Normaalia enempää emme ole tapelleet, pelästyneille lisäinformaatiota otsikkoon viitaten.) Joskus aikaisemmin kirjoitin, että viikonloput ovat kaikkein arvokkainta aikaa, mutta tämä viikonloppu oli melkoisen tylsä. Teimme yhtä sun toista, mutta silti tuntuu, etten tehnyt mitään.

Perjantai viuhui ohi ihan *viuh* vain, lähdin hotellilta yhdeksältä (en edes ennättänyt aamupalalle) ja takaisin olin kello 1850. Silkkimarkkinoilla pörräsin erään toisen kotirouvan kanssa ja loppupäivän olin juomassa kahvia tämän samaisen kotirouvan kotona RG:ssa (Rose Garden). Tämä kyseinen kotirouva on asunut Hangzhoussa jo lähes puolitoista vuotta, joten hän on melkoisen korvaamaton tiedonlähde tällaiselle newbielle, jonka korvantaustat ovat vielä kiitettävän märät ja nenä keltainen.

Lauantaina oli rempuloiden (RMB, se valuutta...) polttopäivä: Martti osti järjestelmädigikameran, josta on jo pitkään haaveillut. Suurin kinukkien seteli on 100 remppaa, eli 10 euroa. Pankkikortilla ei oikeastaan juuri missään voi maksaa, joten käteistä pitää kanniskella mukana ihan kiitettävät kasat, mikäli tuote maksaa viisinumeroisen summan. Lauantain piti olla lastenvaatteiden ostelupäivä, MUTTA... Meidän oli määrä (taas erään kotirouvan kanssa) mennä jonnekin kauppapaikkaan, missä myydään paljon lastenvaatteita. Otimme taksin ja ajoimme East Railway Stationille. Siinä taloja ja maisemaa katsellessani totesin ääneen, että täällä sitä taitaa kohdata sen oikean kiinalaisen. Ihan kauheasti ei siis mitään viiden tähden hotelleita näkynyt. Nooh, perille päästyämme näky oli vieläkin mielenkiintoisempi. Pornoteollisuus kun on Kiinassa melko suuren luokan rikos, niin en voi olla varma, mutta red light districtiltä se seutu ainakin omasta mielestäni eittämättä näytti. Sitä kauppapaikkaa ei tietenkään löytynyt, eli vaatteet jäivät ostamatta. Emme myöskään meinanneet saada taksia keskustaan, kukaan ei ollut kovin innokkaasti meitä sinne ajamassa, syytä en tiedä. Kun sitten viimein joku onneton meidät suostui kyytiin ottamaan, oli kyyti niin huimaa, että luulin ihan oikeasti kuolevani. Vieressäni istuva kotirouva pirautti mieheltään kotikuulumisia ja sanoi puhelun päätteeksi, että uskoo kyseisen puhelun jäävän viimeiseksi. Niin tai näin, mutta elossa ihme kyllä ollaan.

Sunnuntai alkoi aika rauhallisesti, aamupalalle könysimme vasta viime tingassa, jonka jälkeen suuntasimme kaupungille. Tappelimme keskustassa, kiersimme tavarataloja, söimme McDonald's-ruokaa (yllättävää, mutta täälläkin kaikki kyseisen yrityksen eväät maistuvat aivan samalta kuin esimerkiksi Oulussa), ostimme vähän vaatteita ja tulimme hotellille. Iltapäivällä otimme taksin RG:iin, missä oli erään pienen suomalaispojan 2-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kahvitarjoilu.

Koko viikonloppu oli yhtä menoa, mutta silti tuntuu, etten saanut mitään suunnittelemaani aikaiseksi. Piti lukea kiinaa, piti käydä katsastamassa hotellin kuntosali, piti ottaa rennosti ja ladata akkuja, piti tyhjentää mailiboksia. No mutta, entäs jos vaikka ensi viikonloppuna! Niin, entäs jos...