Onneksi meillä on Ben! Eilen ajoimme keskustassa, kun etsimme erään suuren kadun loppupäästä kakkuleipomoa (jota ei kuitenkaan löytynyt, mutta löytyi toinen) ja voi kiesus tätä ihmismäärää... Länkkärit kadulla kävelemässä+ rattaat + pieni lapsi = ei kiitos. Autosta oli ihan kiva katsella sitä ihmismassaa, jonka liikehdintä muistutti lähinnä tulivuorenpurkausta: kiinalaisannos lähti valumaan tien yli kuin laava, joka näyttää loputtomalta ja jonka nähdessä sitä koko ajan miettii, miten välttää törmääminen. Tämän jälkeen en enää ikinä Stockan hulluilla päivällä käydessäni sano, että onpas täällä paljon porukkaa.

Olimme siis kansallispäivää paossa Benin autossa ja RG:ssa kyläilemässä. Liukenimme hotellilta kahdelta iltapäivällä ja takaisin olimme puoli kymmenen aikaan illalla. Rosesta lähtiessämme kysyimme portinvartijalta taksia (mikä kannattaa tehdä, mikäli taksin haluaa), mutta vastaukseksi tuli méiyou, mikä ei siihen vuorokauden aikaan kansallispäivänä ole kovin suuri yllätys. Ei taksia siis. Kävelimme ison tien varteen ja jonkin aikaa taksia odottelimme. Menihän niitä ohi, mutta kaikki täynnä. Yhtäkkiä iso maasturi pysähtyy, jossa on kyydissä mies ja pieni poika. Ymmärsin kuskin kysymyksen, minne olette menossa? Tässä vaiheessa käväisi mielessä erään suomalaistoimittajan kirjassa kerrotut, länsimaalaisten liikemiehien sieppaamiseen liittyneet tarinat. Mielessä käväisi myös se, että haluan hotellille ja lapseni nukkumaan. Kansallispäivän kunniaksi menimme siis pimeällä taksilla hotellille. 40 RMB tämä ystävällinen kinukki kyydistään halusi, mutta sai 50 RMB. 5 euroa 16 kilometristä ihan uudella ja puhtaalla autolla (taksitkin ovat uudehkoja, mutta jätetään siisteyskeskustelu sikseen) ei siis välttämättä ole ihan kauhean kova taksa. Vaikka kallistahan se oli, taksilla olisi päässyt 29 RMB:llä. Täällä sitä tulee yllättävän hintatietoiseksi.