Taas on sijainti muuttunut, tämän enempää ytimeen ei taida päästä, eli aika tarkkaan kaupungin keskustassa ollaan. Rasittavaa taas kerran laittaa koko omaisuus kasaan ja siirtää se hotellista toiseen. Olo alkaa olla jo aika turta, mutta tätä se nyt on. Seuraavat kaksi kuukautta vielä hotellissa, enää en kadehdi yhtään ns. hotellielämää viettäviä ihmisiä.

Viikonloppuna totesin, että viina maistuu viinalle Kiinassakin, muistin pätkiminen on universaali taipumus eikä krapulan poteminenkaan eroa kotimaisesta. Totesin myös sen, että jos tavoitteena on vetää kännit, eikä ravintolasta saa muuta kuin olutta, taipuu paatunutkin siiderinjuoja melko helposti mallaslinjalle. Siitä en päässyt selvyyteen, mihin saakka ravitsemusliikkeet täälläpäin pitävät oviaan auki, mutta tukikohdassa (lue: hotellissa) olin joskus neljän aikaan - muistaakseni.

Tällainen reissaaminen imee mehut melko tehokkaasti. Illalla ei tarvitse unta hakea. Nyt kun flunssa alkaa (taas hetkeksi) olla taaksejäänyttä elämää, voisi huomenna tutustua vaihteeksi tämän hotellin kuntosaliinkin. WTC:n sali on jo todettu onnettomaksi, seuraavaa putkeen.