Benin kyytirouvien kanssa kävimme tänään kangasmarkkinoilla. Kolmikerroksinen tila, jossa oli myyjiä myyjien perään kauppaamassa kankaitaan. Länkkärille täkäläiset lautamallin ihmisten housut ovat aika mystisen kokoisia, jalkaan niitä EI saa. Eilen kokeilin eräitä farkkuja, ei toivoakaan saada niitä ylös asti. Jonkinasteisen alemmuuskompleksin iskiessä päätin, että pakko teettää housuja, ei niitä muuten täältä saa. Täällä oli hyvä räätäli, jota suomalaisexpatit työllistivät melkoisen korkealla prosentilla. Tämä kaveri päätti kuitenkin lopettaa ja nyt on uusi hakusessa. Joku kertoi jollekin, joka kertoi jollekulle muulle, että uusi lienee löytynyt. Pitipä ostaa samettia ja denimiä, josko niistä muutamat housut saisi aikaiseksi. H&M:n kuvasto kouraan ja räätälille. :)

Eilen oli vihaan kiinalaisia -päivä. Suomeen ei vielä ole koti-ikävä yllättänyt, ja tämä Kiinakin on ihan ok, vaikka aika takapajulalta usein länsimaihin verratuna vaikuttaakin. Ainoa asia, joka täällä ärsyttää aina silloin tällöin, ovat nämä ihmiset. Täällä porskutetaan ihan käsittämättömällä logiikalla, joka näin lyhytpinnaiselta saa ihan riittävän usein sapen kiehumaan. Ehkä näihinkin juttuihin tottuu, mutta ainakin vielä se ärsyttää suunnattomasti, mikä saattaa osaltaan johtua orastavasta kulttuurishokista. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että tämänpäiväisellä lounaalla Iirin ympärillä pörräsi IHAN koko ajan joku innokas kinkki ja vonkusi lasta syliinsä. En antanut, paha paha länkkäri.

Eilinen oli muutenkin kaiken kaikkiaan aika heikko päivä, mikä ehkä johtui juuri tuosta I hate (en kehtaa enää sanoa sitä sanaa) -teemapäivästä. Tämänpäiväinen kotirouvalounas hyvässä ravintolassa ja koko päivän kestänyt hyvä seura oli todella kaivattua sielunhoitoa. Eiköhän se taas tästä potki eteenpäin...