Kiina ja kiinalainen lääketiede, hyvä. Kiina ja länsimainen lääketiede, paha. Homma menee niin, että mitä enemmän lääkäri (useimmissa sairaaloissa) määrää lääkkeitä, sitä mukavammat provikat kilahtavat possuun. Trendi on nimeltään ylilääkitseminen, josta suurin osa kiinalaisista ei tiedä yhtään mitään. Lääkärin määräämät napit napsitaan, that's that. Järjenkäyttö, mitä häh täh?

Niin, kävin siis tänään esittelemässä atooppista ihoani, jos vaikka jotain kikkaa löytyisi. Meidän suomalaisten suosimasta sairaalasta sain niin oudon diagnoosin, että päästin lääkärille naurun hörähdyksen: neural diibadaaba something. Olenhan vasta 20 vuotta diagnosoitu atoopikoksi miljoonan plus yhden suomalaislääkärin toimesta, joten äkkiähän sitä diagnoosia yksi kiinalaislääkäri muuttaa ihan päälaelleen. Sainpa erään toisen lääkärin ja hoitajan mukaani, kun kipaisimme ihotauteihin erikoistuneessa 5-kerroksisessa sairaalassa jossain päin Hangzhouta. Minut "diagnosoinut" lääkäri kun halusi toisen diagnoosin.

"Kappas kappas, atooppinenhan sinä olet juu." Sitten kirjoitellaan yhtä sun toista medisiiniä ja takaisin lähtöpisteeseen. Lähtöpisteessä sitten kurkittiin lääkepussiin sormet syyhyten. Koin samanlaisen déjà vun, kuin mitä tunsin joka ikinen vuosi ala-asteella, kun kauan odotettu joululoma vihdoin alkoi ja opettaja jakoi kaikille legendaariset joulupussit. (Tiedossahan se oli, että tuo punainen paperisäkki sisälsi joka  vuosi mandariinin, suffelin, paketin rusinoita ja pipareita, mutta voi jestas sitä jännityksen määrää.)

Saldo: 3 laatikollista pillereitä, 1 pussi pillereitä, 4 tuubia voidetta, 2 pulloa jotain litkua. Näistä lähdetään, oliko kysyttävää? Oikeastaan kukaan paikallaolleista terveydenhoidon ammattilaisista ei tiennyt kaikkien lääkkeiden tarkkaa tuoteselostetta. Jokaista rohtoa kuitenkin käytetään 2-3 kertaa päivässä, mutta mutta... Kaiken huipennus on se, että tämä mystinen pilleripussi sisältää lääkkeitä, joita käytetään päänsärkyyn ja nukahtamisvaikeuksiin, joista en kummastakaan kärsi ja joista ei lääkärin pakeilla ollut mitään puhetta. Kirsikkana kermavaahdon päälle oli sairaalan farmaseutti, joka tuli ystävällisesti kertomaan, ettei hän suosita lääkkeen käyttöä mahdollisten hmm... "mielenkiintoisten" sivuvaikutusten takia. Se toinen pillerisetti, kokonaista kolme laatikollista, oli lääkäri ystävällisesti kirjoittanut astmaan ja allergiaan, sen kummempaa tutkimatta. 2-3 nappia / vrk, en tiedä mitä, en tiedä kuinka kauan enkä tiedä miksi!

Diibadaaba ja trallalaa. Jos olisin kiinalainen, napsisin kaikki määrätyt lääkkeet kiltisti ja kyselemättä. Mutta kun olenkin suomalainen, niin miten mahtaa tarina päättyä? Niin, siivooja ehkä ottaa aamulla ison kasan nappeja huoneen 2469 roskakorista parempaan talteen - toivottavasti kuitenkaan ei.