On tätä prkl odotetettu: ME SAAMME TALON. Ihan heti ei ole muutosta nykyiseen tulossa, mutta siltä se tuntuu. Noin kuukauden päästä ehkä voisi odotella tätä pysyvämpää osoitteenmuutosta, mikä tuntuu tämän alkusyksyn jälkeen todella lyhyeltä ajalta. Tänä aamuna aamupalalta tullessamme oli hississä puhetta, että tämän ajanjakson jälkeen hotelliasumiseen suhtautuu hieman eri tavalla kuin ennen.

Talo on suomalaisperheen sisäänajama, joten kaikki viat on paikallistettu ja suunnilleen tiedossa. Kovin suuria ylläreitä ei siis pitäisi tulla, mutta tämähän on Kiina. Paras varautua siis pahimpaan. Ei ainakaan pety. ;) Ayi on myös edellisen perheen peruja, joten talo on hänellekin tuttu.

BBC näyttää Finnairin poromainosta jatkuvalla syötöllä. Suomi-ikävä on viime aikoina vaivannut allekirjoittanutta, joten tuo mainos on kuin suolaa haavoihin. Masokisti kun olen, BBC on aina päällä. Ystäviä Suomesta on ikävä. Mitä kauemmas kotimaasta menee, sitä helpommin huomaa ne tosiystävät, joita kannattaakin ikävöidä.

Kiina ärsyttää tällä hetkellä kaikin puolin: Ihmiset, kaupunki, kaikki. Viikon puolivälissä iski päälle kunnon debressio, siksi kai blogikin on ollut vähän telakalla. Ruokakin tökkii. Odotan kovasti 1) joulua, kun ensimmäiset vieraat saapuvat, 2) kiinalaista uuttavuotta, koska silloin pääsee pois Kiinasta, 3) maaliskuuta, kun vieraita saapuu lisää ja 4) maaliskuun puoliväliä, jolloin pääsen itse Suomeen.