Ensi lauantaina on muutto. Varmennusta ei ole miltään suunnalta, mutta niin se nyt vain on. Päätimme niin. Tavarat kasaan ja Ruusutarhaan, kun nyt muutama avainkin on saatu taloon, pääsemme siis sisälle joka tapauksessa. Ensi lauantaina tulee täyteen 13 viikkoa hotelliasumista. Jälkiviisaus on aina hunajaa: Sen kummemmin en ala tässä selittää, mutta nyt vasta huomaan itse sen, mitä muut ovat toitottaneet koko syksyn. Ihan kauhean helppoa ei ole ollut. Sen huomaa myös, että kaikkea ei aina itse näe, vaikka olisi kuinka lähellä. Toisaalta, tästähän ei pääse kuin ylöspäin.

Ensi viikon perjantaina lähden Pudongiin vastaanottamaan ensimmäisiä vieraita. :) Sitten lauantaina onkin jo jouluaatto, eikä todellakaan tunnu siltä. Mietin jo, josko skippaisin lahjojen ostelun tältä vuodelta, mutta Martti haluaa lahjakkaan joulun. Iirille taitaisivat riittää pelkät pakkauspaperit, jotka nekin ovat täällä vähän kiven alla...

Ai niin, kävin Shanghaissa maanantaina liukuhihnalääkärillä tarkistuttamassa Iirin lonkat. Samalle lääkärille odotti eräs saksalainen äiti samanikäisen tyttärensä kanssa. 5 minuuttia per lapsi, ainoa lääkärin kommentti "both sides ok" ja kotiin. Hauskaa, kun World Link -sairaalan liettualainen pediatri kehui lääkärin puhuvan hyvää englantia. :-D Rupattelin siinä saksalaisrouvalle, että mielenkiintoinen maa ylipäätään tämä Kiinalandia. Hän sitten alkoi jutella sairaaloista ja sanoi, että kyseinen paikka on vielä sairaalaksi erittäin siisti. Kertoi käyneensä poikansa kanssa jossain eri paikassa muutama päivä taaksepäin. Kuulemma olisi luullut paikkaa ghettoksi, ellei olisi tiennyt paikan olevan sairaala. Lopuksi sitten toivotti hyvää onnea Kiina-seikkailuun. :)