Kotirouva haastoi minut omituisuusmeemiin (siis mihin?!), mikä on mielestäni varsin omituista jo itsessään, koska MINÄHÄN en ole omituinen! Enhän vaikka...? Enhän?!

Siis paljastan viisi asiaa, jotka ovat minussa omituisia. Kiesus, tässä kestää kauan...

1) En osaa elää tässä päivässä, vaan elän vähintään päivän, viikon, kuukauden, jopa vuoden etuajassa. Onneksi en ole alkoholisti, olisin parantumaton.
2) Varjelen kirjojani. En ikinä avaa kirjaa pöydälle (tai mille tahansa tasolle) auki siten, että se olisi kannet ylöspäin auki. Ehkä olen oikealle alalle työelämässä menossa...
3) En tykkää harrastaa liikuntaa (esim. juoksemista) muiden kanssa, koska minua ärsyttää se, että treenin aikana pitää keskustella. Tarkoitushan on treenata veren maku suussa! ;) Sunnuntaikävelyt erikseen.
4) (Ehkä) kamppailulajitaustastani johtuen saan mielettömät kiksit siitä, kun treeneissä (huom. korostan edellistä sanaa, tämä ei päde tatamin tai kehän ulkopuolella) lyönti tai potku osuu täysillä päin vastustajaa ja vastustaja sen myös tuntee luissaan ja ytimissään. Tiedän, olen sadisti.
5) Rakastan tarjota kahviloissa / ravintoloissa / baareissa hyville ystävilleni (ja muutaman alkoholipitoisen juoman jälkeen myös ei-niin hyville). Suvi-kummitukselle terveisiä! Kumpi on mahtanut tarjota enemmän 0,80 € kahveja yliopiston kuppilassa? ;) (En tosin tiedä, onko tämä omituisuus, mutten keksinyt muutakaan.)