Perjantaina hyppäämme Finnairin kyytiin, sitä ennen kera vierailevien tähtien muutamaksi päiväksi Shanghaihin. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lennämme koko perheen voimin. Koska 10 tunnin lennolla ei ole vapaita babybasketteja, en todellakaan valita uudesta järjestelystä.

Ayi väänsi eilen melkein itkua, kun kerroin minun ja Iirin olevan tästä päivästä eteenpäin 2 viikkoa poissa. Mitähän sitten kesällä, kun meitä ei välttämättä näy lähes kolmeen kuukauteen...? Hauska huomata, että alkaa jo osatakin edes vähän kiinaa, ayin kanssa kommunikointi on hauskaa, hän juttelee omista asioistaan ja muutenkin niitä näitä. Tuo ihminen on kyllä monen päivän pelastus... Huomaan, että puheen ymmärtäminen onnistuu jo suurin piirtein, mutta puheentuotanto on vielä huomattavasti heikompaa. Eiköhän se tästä, kuitenkin vasta puoli vuotta takana.

Raportoin Suomesta lisää, eksotiikkaa kerrakseen siis luvassa. ;)