Nyt olen nähnyt, miltä näyttää isopieni kiinalainen. Massaa on vaikka muille jakaa, mutta pituutta "tavallisen" kiinalaisen verran. Melko eksoottisen näköistä... Kiinalainen, mutta mallia pötkö. Olen siis käynyt tutustumassa eräällä kuntosalilla ja hankkimassa itselleni kokovartalojumia. Tuntuu ihanalta, kun sattuu joka paikkaan. Tuntuu myös kivalta, kun sain hyvää palautetta askartelemastani saliohjelmasta sekä kommenttia pohkeistani: "Mitä pitää tehdä, jotta pohkeet näyttävät tuolta?!" Vastaus: saada oikeanlaiset geenit. Terveisiä isille.

Tiistaina kävimme minä ja Martti toisella puolella, hänen sihteerinsä toisella, mielenkiintoisen keskustelun kiinalaisista lasten- ja muista sairaaloista. Martti kysyi sihteerin mielipidettä erään sairaalan siisteystasosta. Sihteeri vastasi, ettei oikein tiedä. Seuraava kysymys samalta kysyjältä, onko täällä sinun mielestäsi hygieenistä ja oletko koskaan käynyt länsimaalaisessa sairaalassa. Sihteeri vain hymyili, eikä osannut sanoa oikeastaan mitään, länkkärisairaaloista hänellä kuitenkaan ei ollut kokemusta. Sitten aloimme puhua siitä, onko sihteerin mielestä 5 rempan toimistomaksu ja 100 rempan kustannus tietokonetomografiasta kallis. Keskustelu päättyi siihen, kun kysyin mielenkiinnosta, onko sihteeri käynyt ikinä Kiinan ulkopuolella. Vastaus: "No."

En ole ikinä käynyt yhtä likaisessa sairaalassa, jossa sai jopa paikoittain tupakoida sisällä. Sairaalassa ei voinut mm. röntgenosastolla istua asiakkaille tarkoitetuille penkeille, sillä ne olivat kaikki rikki. Istuttuaan olisi itsensä löytänyt lattialta. En myöskään usko, että Suomessa päänsä lyönyt lapsi pääsisi yhtä helposti tietokonetomografiaan, josta ei Suomessa todellakaan selviä 10 eurolla.

Tänään saapui Suomesta levylähetys, nyt on taas olo kuin lapsella karkkikaupassa, kun sain uutta treenimusiikkia mp3-soittimeeni.