Täällä ollaan ja lomaillaan. Ensimmäinen kokonainen päivä kului suunnilleen niin, että ensiksi heräsimme kovin myöhään (mikä ei harmita yhtään), säntäsimme aamupalalle ja lähdimme liikenteeseen. Vaippoja piti saada, samoin lasten purkkiruokaa. Vaippoja löytyi pitkän etsinnän jälkeen, purkkiruokaakin, mutta Iiri ei oikein näihin makuihin lämpene. Hedelmäsoseet ja maito onneksi maistuvat, mutta mitään lasten puurojakaan ei ole löytynyt. Varauduin tietenkin sillä asenteella, että 'mitä Kiinasta saa, saa tietenkin myös täältä'. Ehkä olemme etsineet vääristä paikoista.

Lento oli oikein miellyttävä palvelun puolesta, tosin kovin pomppuinen. Finnairin sitruunoita syöneet lentoemot tuntuivat japanialaisten palveluihmeiden rinnalla kovin eri maailmasta revityiltä. Lomalennot Kiinasta jatkossa ehdottomasti aasialaisilla yhtiöillä.

Japanilaiseen äänimaailmaan suhteutettuna Iirin yhtäjaksoinen huuto oli aika shokki muille lentokoneen matkustajille. Ihmettelin, että mitä ihmettä tuo lentoemäntä tekee polvillaan koneen käytävällä pieni kori kädessään, jossa oli pieniä pahvilaatikoita. Konvehteja ehkä, mutta miksi lentoemo pyörii vain meidän ympärillämme jakamassa korinsa sisältöä, eikä silti tarjoa meille. Jossain vaiheessa Martti oivalsi, että "konvehdit" olivat korvatulppia. :-D Niin, sama kai se on jakaako muille korvatulppia vai tuo meille rullan ilmastointiteippiä. :)

Hotelli on hieno ja hyvällä paikalla. Metrolle on matkaa muutama sata metriä, vieressä aivan valtava puisto. Kovasti ylös- ja alaspäin rakennettu kaupunki, liukuporrasunelma. Hymyilyttää alkoi, kun huoneeseen päästyämme huomasimme tämän, en ehkä ensimmäisenä olisi osannut odottaa Tokioon tullessani:
74429.jpg