Jotenkin erityisesti viime aikoina alkanut kypsyttää Kiina ja kiinalaiset ihan toden teolla. En tiedä miksi, ehkä tämä on joku kulttuurishokin vaihe osa 963. Ayille olen pari kertaa ärähtänyt, kun en halua lastani kasvatettavan niin kiinalaisittain, kuin hän sen mieluusti tekisi. Eilen hän veti vielä herneen nenäänsä, kun halusi tarjota omaa ruokaansa Iirille. Virhe tapahtui siinä, että hän kysyi lupaa. Iiri oli juuri syönyt, joten sanoin, että ei käy. No, harmi. Tänään näytti ihan leppyneeltä. Aika varma olen silti siitä, että pienen Suomi-hengähdyksen jälkeen tänne on taas ihan ok palata, niin ainakin viime kerran jälkeen oli, mikä tuli itselleni aivan puskista. En olisi uskonut ajattelevani niin. Syyskuussa on heti tulossa vieraita, mitä on myös mukava odottaa.

Aika täällä on mennyt ja menee ihan käsittämätöntä vauhtia. Sitäkään en olisi uskonut etukäteen. Viikot vierivät ihan kauhealla ryminällä, torstaisin sitä aina pelästyy, että "hitto, huomenna perjantai". Varmaan johtuu osaksi Martin pitkien työpäivien takia, joihin alkaa niihinkin jo tottua. Tuntuu kummalliselta, että Suomessa mies kotiutuisi jo neljältä, kun täällä se tapahtuu vasta reilut pari tuntia myöhemmin.

Minä hikoilen kuin sika. Täällä on jo sen verran lämmin, että voi sanoa tarkenevansa. Muutaman askeleen kun ottaa ulkona (ja vaikka pysyisi paikoillaankin), tuntuu hikinoro vain valuvan selkää pitkin... Aineenvaihdunnassa ei siis edelleenkään mitään vikaa. ;)