...alkoivat eilen. Sovin jo keväällä ayin kanssa, että kun hänen sunnuntaikeikkansa menee alta (siivousta ja pyykkäystä suomalaisen miehen kämpillä, joka jätti laivan kesällä) ja jos kiinnostusta on, niin meiltä voisi saada muutaman lisätunnin. Pyydys tarttui syöttiin ja eilen siis olimme ensimmäistä kertaa lähes koko Kiina-aikana kahdestaan päiväsaikaan liikenteessä. Uskomatonta ja niin ihanaa.

Kävimme sokeiden hierottavana (60 min, 30 RMB, ihan sopuhinta siis), lounaalla ja shoppaamassa. Kiinalaisessa hieronnassa käydessäni koen sellaisen "tältäkö tuntuu olla pullataikinaa?" -fiiliksen. Kiinalaisten pitäisi hieronnassa käytettävien leivontaotteidensa perusteella olla melkoisia jauhopeukaloita. Erona perinteiseen leipomiseen on se, että välillä käytetään apuna hieman kyynärpäätä ja / tai maataan asiakkaan päällä, mutta muuten hierottavan työstäminen käy kyllä leipomisesta. Suomalaiseen urheiluhierontaan verrattuna homma on aika harmitonta, mutta tuolla hinnalla leivottavana on kyllä mukava käydä. Tuntuu kivalta, kun joku hiplaa.

Menossa olimme nelisen tuntia, vaikka ayi moneen kertaan vakuuttelikin, että pidempäänkin voi olla. Vannotin häntä, että siivoamisen voi sunnuntailta unohtaa ja niin hän oli onneksi unohtanutkin. Roskikset oli tyhjennetty ja pieni tiski tiskattu.

Jatkossa tätä sunnuntaivapaata tulee varmasti hyödynnettyä melko aktiivisesti. Täältä kun puuttuu se isovanhempien, sukulaisten, ystävien, kummien jne. tukiverkosto, joka Suomessa olisi käytettävissä. Kaikki palvelut käyttöön, on uusi mottoni.