Olin tänään kaupungilla lounaalla, jonka jälkeen suunta oli kohti iltapäivän kahvilakierrosta. Kulkuväylä oli kapea, koska kiinalaiset olivat sijoittaneet autonsa hyvin tyypilliseen tapaan siten, ettei kukaan todellakaan voi liikkua. Puikkelehdin jostain raosta ja pääsin pahimman suman ohi, katu oli kaikesta huolimatta melko kapea, mutta muutaman metrin kuluttua levenemässä. Taakse ilmestyi muuan innokas autoilija, joka päätti saada minut väistämään. Välimatkaa minun ja auton välillä oli metri, vauhti oli kävelyvauhtia ja auto kuulosti lähinnä hinaajalta tai siltä, että joku on nukahtanut ääni-indikaattorin, eli töötin, päälle. Vähän siinä ihmettelin, että etkö nyt viittä sekuntia pysty odottamaan, kun kohta voit pyyhkiä melko reteästi ohi. Kiinalainen überitara ajattelee varmaankin niin, että mitä järkeä on ostaa auto, ellei sen kaikkia toimintoja käytä mahdollisimman paljon. Torvi siis pohjassa. (Ja ratissa.) Täällä on ensimmäistä kertaa käynyt mielessä, että ehkä auton töötin voi oikeasti saada kulutettua hajalle.

Kerran vilkaisin jo taakseni, että voisitko lopettaa sen helvetillisen älämölön. Lähes yhtäjaksoinen torven huudatus sen kuin jatkui. Meikäläisellä hirtti aivan totaalisesti kiinni siinä 40 asteen helteessä, käännyin ja nostin keskisormen. Heti sen jälkeen tajusin, että hupsista. Ensi kerralla näytän kesysti kieltä. Tai lyön.

P.S. Kyseinen autokuski ei ohiajaessaan edes katsonut minua pahasti, mahtoiko tajuta koko elehdintää. Harmitti.