Viime sunnuntaina ennen liikenteeseen lähtöä laitoin pesukoneen pyörimään. Tai ainakin luulin laittaneeni. Kaikki aineet sun muut olivat sisällä, ohjelma valittu, mutta todennäköisesti unohdin painaa koneen päälle. Kun tulimme iltapäivällä kotiin ihmettelin, kun ayi silittää kuivia vaatteita. Olin ihan kummissani, että miten hän on älynnyt laittaa vaatteet kuivuriin, koska pyykinpesu on meikäläisen heiniä, eikä kuivurin käyttö todellakaan ole ayille mikään itsestäänselvyys.

Nooh, ajattelin sitten, että ilmeisesti rouva ayi on opiskellut pesukoneen käyttöä (hänellä itsellään ei moista masiinaa ole) ja kuittasin koko homman oma-aloitteisuuden piikkiin.

Alkuviikosta pesin taas pyykkiä ja ihmettelin, kun ohjelmavalitsin on alku- eikä loppuasennossa. Kurkkasin pesuainelokeroon ja siellä möllöttävät niin pesu- kuin huuhteluaineet. Aloin vähän ihmetellä, että onko kone rikki. Seuraavan pesun jälkeen huuhteluaineita ei näkynyt, joten keksin ratkaisun.

Olin siis unohtanut painaa pesukoneen päälle ja ayi oli ottanut likaiset, tietenkin kuivat vaatteet koneesta ja alkanut silittää niitä kaappiin... Nyt olen kiertänyt vaatekaappia ja haistellut, mitkä vaatteet puhtaiden joukossa haisevat likaisille. Eniten ihmettelen sitä, että kun koneellinen sisälsi sekä hikisiä treenikamppeita että Martin, suht hmm...voimakkaan ödöörin sisältämiä vaatteita, että eikö ayi edes arvellut vaatteiden olevan likaisia? Ainakaan luukun avaamisen hetkellä ei nenälle pölähtänyt mikään puhtaiden vaatteiden tuoksu. Plus se, että ne todellakin olivat kuivia... Joskus tämä kiinalaisten "järjen"käyttö ylittää meikäläisen ajatusmaailman limiitit. Aamullakin Martti valitti, että "puhtaat" sukat tuntuvat jotenkin kummallisilta. Sherlockin uudet seikkailut eivät toivottavasti saa samoissa merkeissä jatkoa...

Lähinnä tämä homma on kuitenkin hymyilyttänyt, kulttuurieroja...