Martin Hong Kongissa vastuuta ja opiskelijaelämän päättymistä pakoileva pikkuveli poikkeaa reiluksi viikoksi Hangzhouhun. Kotka laskeutuu lauantaiaamuna ja palaa takaisin "ulkomaille" (Hong Konghan on osa Kiinaa, muttei sitten kuitenkaan) formuloiden jälkeisenä maanantaina. Toiveissa oli ainakin teettää puku, mikä pitänee hoitaa alta pois melkein välittömästi, jotta pienet ompelijat ehtivät saada vaatekerran valmiiksi.

Ayi on ottanut elämäntehtäväkseen opettaa Iirin puhumaan kiinaa. Sanoja toistetaan enemmän kuin tarpeeksi, mihin Iirin papukaijakehitysvaihe on aivan omiaan. Ihan sama mitä sanot, neiti ainakin yrittää parhaansa mukaan toistaa perässä. Sitten kun Iiri "puhuu kiinaa", on kodinhoitaja enemmän kuin innoissaan. Niinpä niin...

Minä taas olen ottanut elämäntehtäväkseni opetella ulkoa kaiken sen, mitä englanninkielisissä Teletappi-DVD:issä sanotaan. Fantastista, kun muistaa nanosekunnilleen missä kohtaa sanotaan "Hello sheep!", "I'm making hot chocolate" tai "This is a tiny potato" Vielä fantastisempaa on, kun nuo lauseet  musiikkeineen jäävät pyörimään päähän koko päiväksi. Kyseinen elämäntehtävä on muotoutunut aivan kuin itsellään, kauhean miellyttävää tämä toistaminen, ei vaan siis "Uudestaan!", "Again!" tai "Zai yibien!" Jokin aika sitten mietin, että vanhemmat ovat itsemurhan partaalla (tai ainakin minä) joutuessaan tuijottamaan Teletappeja pienokaistensa kanssa, kun jossain Malediiveillä makailee antennipäiden luoja ja miettii, että mitähän ihanan kallista sitä tänään ostaisi.