Kiitoksia kaikille huolenpidosta, pyyhkii jo huomattavasti positiivisemmin. Mailiboksini on vähän täynnä, joten vastailu voi kestää, älkää panikoituko.

Viikonloppu meni taas todella nopeasti. Koukutuin totaalisesti erääseen kirjaan ja jo nyt harmittaa, että sivut vähenevät ja lukuelämys loppuu pian. Viime yönä laskin kirjan käsistäni joskus puolen yön aikaan ja ajattelin, että herätyskello nimeltä Iiri huolehtii aikaisesta heräämisestä, joten paras lopettaa lukeminen tältä erää. Pääasiassa on tullut luettua englanninkielisiä romaaneja, suomenkielisiä on hyllyssä aika rajoitteisesti, eikä niitä täältä tietenkään saa. Suomalaisesta kirjakaupasta on tulossa kimppatilaus, jossa itselleni mm. Maosta kertova elämäkerta.

Viime viikon torstana näin ensimmäistä kertaa koko tämän reilun vuoden aikana sinisen taivaan ja PILVIÄ. Yleensä taivas on tasaisen harmaa, eikä näkyyvyden kantomatka ole kovinkaan pitkä. Ilmeisen onnellinen voi ihminen pilvistäkin näköjään olla... Kaikkein uskomattominta oli se, että tuossa ison tien varrella olevan joen toisella puolella olevien talojen värinkin erotti. Tähän mennessä ne ovat vain olleet korkeita taloja. Vähän samanlainen fiilis, kun jos silmiin kaataisi jotain mömmöä, jota sitten räpsyttelemällä yrittää saada pois. Torstaina oli siis mömmöttömien silmien päivä.

Levottomia vertauskuvia, ehkäpä kotka kuittaa tähän...