Ilmeisesti meikäläisen harjoittama terveysterrorismi ja liikunta-addiktio alkaa olla aika yleistä tietoa, sillä kun olen jossain saavuttamattomilla, ensimmäinen kysymys on yleensä, että olitko salilla. Olen saanut lietsottua tätä addiktiotani siinä määrin, että muutama muukin suomalainen on innostunut heiluttelemaan painoja, myös ruokavalion remonttiohjeita on kyselty aina silloin tällöin. Olen lupautunut auttamaan treeniohjelman tekemisessä ja tarkistamaan, että liikkeet liikeratoineen kulkevat edes suunnilleen niin kuin niiden kuuluukin. Motiivina lähinnä vain se, että pidän tuosta hommasta ja kun "jonkin verran" asiasta olen kiinnostunut, niin ehkä jotain saatan siitä hyvänä päivänä tietääkin. :)

Viime viikolla olin sopinut kahden Physicalin (salin nimi) newbien kanssa nähdään-jos-satutaan-samaan-aikaan-treffit. Siinä sitten tein äkkikuolemaa tangon alle oman treenikaverini puuhatessa samoja juttuja ja jossain vaiheessa vaihdoimme rouvaporukalla muutaman sanan. Ensimmäinen kysymys oli, että: ”Kaisa, miten sulla on ensi viikolla ohjauksia?” Keskustelu jatkui siitä vauhdilla eteenpäin, mutta olin tuosta kommentista kuin puulla päähän lyöty, varmaankin vain tuijotin suu auki.


Lopun päivää taisin kulkea rinta niin rottingilla, että sieraimista sataa sisään. Kovin olen otettu, kun ”asiantuntemustani” kysellään! Iloisempi taidan kuitenkin olla siitä, jos saan esimerkilläni lisää ihmisiä hikoilemaan ja pitämään huolta itsestään.