Sunnuntai on meidän perheessä perinteisesti ollut se päivä viikosta, kun voi päiväsaikaankin viettää aikaa ilman Iiriä. Tänä sunnuntaina toinen osapuoli parisuhteesta oli sen verran jäässä muuan tupaantuliaisten jäljiltä, ettei tahtonut pystyä kissaa kurimukseltaan sanomaan. Kaikki minut tuntevat voivat vahvistaa, että minähän en harrasta kuittailua, en varsinkaan tällaisissa tilanteissa. Päätin pitää parisuhdepäivän ilman parisuhdetta ja lähdin yksin liikenteeseen.

Olen alkanut suosia erästä hieman laadukkaampaa hierontapaikkaa, koska minua alkoi nyppiä se, että noissa sokeiden hierontapaikoissa on vähän liian paljon tuurista kiinni se, minkä sankarin itseään saa leipomaan. Viimeksi minua hieronut poika räpläsi tunnin hieronnan ajan jatkuvasti puhelintaan, vaikka siitä huomautinkin. Tuolla nykyisessä paikassa hierojia on ilmeisesti vähän koulutettukin, sillä jokainen minua tähän mennessä hieronut tietää suht tarkalleen mitä tekee. Tämän päivän hieronta oli samanlainen kuin luomusynnytys: tuska alusta loppuun saakka oli aivan helvetillinen, mutta lopputulokseen voi olla enemmän kuin tyytyväinen.

Kävin myös lounaalla ja hain kuppilasta kahvin mukaan ennen kuin lähdin takaisin kotiin. Tänään Hangzhoussa juoksenneltiin puolimaratonia, tuota Rosen viereistä isoa tietä kipitettiin ainakin jonkinlainen pätkä. Ei ehkä ilmanlaadun suhteen ihan lottovoitto, mutta sään suhteen päivä oli ainakin melko kohdallaan. West Laken ranta oli kuin ammuttu, sain ainakin viidesti kuulla olevani ulkomaalainen ja varmasti yhtä monta kertaa sain kuulla jonkun kiinalaisen suusta 'heloun'.