Ensimmäinen yliopiston verkkokurssi alkaa olla pulkassa. Asettamani viikko / essee -tahti on pitänyt yllättävän hyvin, olen yllättynyt omasta kurinalaisuudestani, kouluhommissa se ei koskaan ole ollut vahvin puoleni... Olen aina luottanut siihen viime hetken paniikki on paras motivaattori -ajatteluun. Nyt olen muutamassa viikossa saanut urakoitua noin 35 sivua tekstiä ja muutaman kirjan luettua. Salilla olen rientänyt vanhaan tahtiin 3 krt / vko, mistä siitäkin olen ylpeä. Tosin tämä liikuntavammaisuus on melkeinpä pakon sanelemaa, ilman treeniä ei ole myöskään unta. Mielummin nukun kunnolla ja stressaan aikatauluista kuin pysyn aikatauluissa leikitellen ja nukun todella huonosti. Taputan siis itseäni selkään, reipas tyttö - kerrankin. :)

Viikonlopuksi on jo mukavasti aktiviteettia tiedossa. Sunnuntaina pitäisi kai taas lähteä jotain hankintoja Suomea varten tekemään. Aika tuntuu nyt menevän ihan mieletöntä vauhtia. Vieraita on tulossa kevääksi ihan mukava määrä ja loma lähestyy. Olen kovasti miettinyt, että mihin saakka täällä Kiinassa aion olla ja tällä hetkellä luulen, että tulemme sitten joskus kesällä koko perhe samalla lennolla.

Ensimmäisen asuntotarjouksenkin saimme, joka ei olisi ollut ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Yliopistolle lyhyt matka, Martin työmatka sitäkin lyhyempi. Asunto olisi pitänyt ottaa jo maaliskuun alusta, ja kun kevät on aika vilkasta asunnonvaihtoaikaa, niin päätimme vielä odotella. Saa nähdä, oliko virheliike, enpä usko kuitenkaan.

Hyvää viikonloppua kaikille! Täällä on hieman ankea viikonloppusää, vettä on satanut koko päivän. Kävelin iltapäivän kaupungilla ja olin jalkojen märkyysasteesta päätellen ihan varma, että vilustun, mutta kummasti olo helpotti kuivien sukkien ja teekupillisen jälkeen.