Loppuviikon ohjelmaan mahtui ihmettelyä siitä, miten älyttömän vaikeaa jonottaminen voi joillekin olla, miten puhelimen korjaaminen voi asiantuntijalle olla mission impossible ja miksi Hootersin tytöt laulavat syntymäpäivälaulut joka kerta itselleen.

Perjantaina olimme treenikaverini kanssa salijumpalla, mikä ei ole uutta. Olin vaihtamassa ylätaljaan kahvaa, kun huomasin, että ylhäältä tulevassa vaijerissa ei ole lukkoa, jolla saisin kädessäni olevan kahvan vaijeriin kiinni. Otin alavaijerista lukon irti ja aloin kurkottaa ylös, laittaakseni sen ylätaljan vaijeriin kahvoineen kiinni. Olin jo painanut lukon kielen alas ja matkaa minun ja ylätaljan välillä oli maksimissaan 15 senttiä. Eikös takaoikealta kurvaa joku kiinalainen satunnaistreenaaja, joka tunkee oman kahvansa kanssa kiinnittämään sitä omaa treeniään varten. Jäin seisomaan monttu auki ja sanoin kaverille Suomeksi, että ei sulla kyllä mitään tapoja ole, paskiainen. Onneksi ylävaijerissa ei ollut lukkoa, koska se oli kädessäni, joten tuuppasin äijän pois ja laitoin oman kahvani vaijeriin tilalle, kuten olin ollut aikeissakin. Vähän siinä ihmettelimme ja teimme vertailua Suomen ja Kiinan välillä mm. jonottamisen tapakulttuurista.

Lauantaina olin juuri lähdössä kaupungille pyörimään ennen illan naisillallista, kun puhelinkorjaaja tuli suht ajallaan, vain reilun tunnin myöhässä. Noh, siinä sitten ihmeteltiin ja puhuttiin asunnonvälittäjän tulkatessa, että eikö minulla todellakaan ole Suomeen yhtään lankapuhelinnumeroa, jotta kaveri voi testata puhelimen toimivuutta. Sanoin, että ei ole, Suomessa kun melko moni tykkää käyttää kännykkää. Sain sitten kuulla, että Suomen puhelinverkot taitavat olla aika onnettoman huonot, kun pelkillä matkapuhelimilla pitää pelailla. Lisäksi sain kuulla sen, että Suomi on niin kovin kaukana, että aina nämä puhelimet eivät vain voi toimia. Ahaa, justiinsa... Sanoin kaverille jo alussa, että yläkerran puhelin (jossa siis ongelmaa on) taitaa olla rikki, kun alakerran puhelin puolestaan toimii. Koko "korjausoperaatio" kesti reilun tunnin. Tässä ajassa rampattiin ala- ja yläkerran väliä, soitettiin suomalaisiin kännykkänumeroihin, haukuttiin moneen kertaan Suomen puhelinverkostot ja -linjat ja lopuksi todettiin, että kuulehan pikkurouva, taitaa olla niin, että yläkerran puhelin on rikki.

Illalla pääsin toteuttamaan itseäni sisäfilepihvien äärellä, minkä jälkeen otimme ja suuntasimme Hootersiin. Takuuvarmasti lämmin baari, kiinalaiset kun eivät jaksa välttämättä ravintoloita ja baareja (kodeista puhumattakaan) lämmittää. Takkia niskaan, niin kyllä se taskulämmin kalja lämpöä tuo. Eri "ystävällisten" naapureideni ansiosta sain hieman myöhäiset syntymäpäivälaulut Hootersin tytöiltä sitkeistä vastusteluistani huolimatta. Pöydälle en kuitenkaan noussut pitkääkin pidemmän onnittelulaulun ajaksi seisomaan, vaikka kovasti lentopallohousuiset tarjoilijatytöt koittivatkin houkutella. Hieman heristin korviani onnittelulaulun lopussa, kun tyttöjen kuoro lauloi: "...happy birthday for Hooters, happy birthday to you!" En sitten tiedä, että olivatko for- ja from-prepositiot menneet hieman sekaisin tai sitten tämä minun ymmärtämäni tapa on vain väärä. Toisaalta, pikkujuttujahan nämä isossa maailmassa ovat. Lauletaanpa sitä Hootersille tai minulle, vanhenen siitä huolimatta aivan armotta.