Kotona ollaan! Ensimmäistä kertaa tulin kotiin siten, että kotona TOIMI KAIKKI. Ei ollut edes kylmä, lämmitys toimi ja öljyäkin oli vielä jäljellä. Uskomatonta... Tosin sain kyllä kuulla seuraavana päivänä, että vuokrasopimuksen uusimisen yhteydessä vaatimamme ilmastoinnin puhdistajat eivät olleet kolmen viikon aikana vaivautuneet paikalle (kauhean uskottavaa, että 6 miljoonan asukkaan kaupungissa on yksi ihminen, joka osaa puhdistaa ilmastointiräppänät, joita on joka talossa...) sekä sen, että master bedroomin kylppärin katto (ilmeisesti ilmastointi) oli vuotanut jumalattomat määrät vettä lattialle. Noh, ihan sama, onneksi en itse ollut kotona.

Ilmeisesti loma oli tarpeeksi pitkä, koska kotiin oli mukava palata. Tulimme kaupan kautta, ja vaikka  sunnuntai on perinteisesti se päivä, kun kaikki kiinalaiset lähtevät yhtä aikaa markettiin ostamaan tofua ja riisiä, niin kaupassakaan ei v-käyrä sen kummemmin noussut. Todella outoa...

Poikkesin tänään salilla treenamassa ja totesin, että kolmen viikon aikana roskaruoka ja treenaamattomuus ovat tappaneet vähäiset lihakseni. Treeni oli aivan kuin tervan juontia kierrepillin läpi, mutta kai se on pakko uskoa parempaan huomiseen. Tai keskiviikkoon.

Iiri on ihan jumissa, kun pitäisi taas ymmärtää ayin kiinankielistä höpötystä. Tyttö selvästikin tajuaa, että turha puhua suomea, kun ei se kuitenkaan tajua. Parempi sitten olla hiljaa. Iltapäivällä korvat, nenät, paidat, housut, sitruunat, persikat ja kiitokset alkoivat kyllä irrota myös toisella kotimaisella.

Tässä vielä jotain ajatuksia koko lomaruljanssista:

Plussat / Positiiviset yllätykset:
-Vasemmalla puolella ajaminen on yllättävän helppoa, kun vain oivaltaa sen, että kuskin turvavyö todellakin kiinnittyy oikealta puolelta vasemmalle.
-Uusiseelantilaiset ovat uskomattoman kohteliaita.
-Uudessa-Seelannissa ei eläinten massiivisesta määrästä huolimatta haise tienvarsilla se, mikä Suomessa todellakin haisee kesäisin.
-Liikenne toimii ja se todellakin toimii. Tilaa saa, nopeudet ovat mukavia, liikennepoliiseja ei pyöri kyttäämässä marginaalisia nopeusrajoitusten ylityksiä, mikä tekee ajamisesta leppoisaa ja rentoa.
-Etenkin Australiassa kaksikaistaisilla liikenneympyröillä saa risteysalueet todella toimiviksi.
-Pesukoneet ovat kaikki suunnilleen samalla toimintaperiaatteella toimivia ja pesevät pyykit rivakkaa kyytiä.
-Motelleja on ja on ja on ja on ja kaikki kokemukset olivat erittäin positiivisia, vaikka ennakkoon odotinkin vähän karmivampaa tunnelmaa. Kaikki majoituspaikat olivat todella siistejä.
-Maidon säilöminen muovikanisteriin on yllättävän kätevää, kun vielä kanisterit ovat kierrätysmateriaalia.
-Kaupassa kauppaneidit pakkaavat kassit täpsäkästi. (Toki ne pakataan Kiinassakin, mutta en välttämättä koe tarpeelliseksi saada yhteen muovikassiin ainoastaan kennollista kananmunia tai yhtä tiskiharjaa, jos en muuta ole sattunut tiskiharjahyllystä ostamaan.)

Miinukset / Negatiiviset yllätykset:
-Ns. terveellistä ruokaa on yllättävän vaikea löytää. Riisiä on vaikea löytää lisukkeeksi, ranskanperunat ovat se yleisin vaihtoehto. (Silti en jaksanut reissussa valittaa ruoasta, koska kaikki länkkäriruoka on tällä hetkellä erittäin hyvää.)
-Kaljaa ja siideriä on turhan vaikea löytää marketista, etenkin Australiassa bottle storet / liqour storet / XXXX storet / drive in -viinakaupat olivat hirmuisen yleisiä. Suomalainen markettikaljan ostaja ahdistuu.
-Sen asian tajuamiseen, että maitokahvin nimi on flat white, menee ihan liian kauan aikaa.
-Suurin osa Uuden-Seelannin teistä on kiharampia kuin afropermanentti, mikä tekee matkapahoinvoijan matkustamisesta yhtä helvettiä. Onneksi voi aina itse ajaa.
-Nopean pallogrillaajan suruksi kaupasta ei juurikaan saa valmiiksi marinoituja lihoja.
-Housuvaippoja ei juurikaan ole tai jos on, niin niiden imukapasiteetti on aika pieni.
-KOLME VIIKKOA EI RIITÄ MIHINKÄÄN! (Pakko lähteä joskus uudelleen...)