Viikko on mennyt ohi vauhdilla, sen takia tämä blogiväkerryskin on ollut hieman telakalla. Jari oli ihanan omatoiminen vieras, meidän kannaltamme aivan unelma. Eniten ihmetystä taisi (jälleen kerran) vieraassamme herättää liikenteen kaoottisuus sekä se, että kiinalaiset eivät todellakaan kadulla väistä vaan kävelevät päin. Minä sain täytettyä treenistä ja lisäravinteista keskustelemisen tarpeeni täyteen, nyt on sekin asia taas hoidettu.

Viikonlopun olimme Shanghaissa. Hangzhoun ja Shanghain eteläaseman välille on avattu luotijunatyyppinen junalinja, mikä ei tosin ranskalaisen TGV:n nopeuksia uhmaa, ei lähellekään. Huiput taitavat olla 140 km / h, mutta se riittää, sillä matka taittuu 1,5 tunnissa. Yhteys on siis todella ketterä, autokyyti tuon matkan kulkemiseen ei enää kiinnosta laisinkaan. Takaisin tulimme junan ykkösluokassa, joka vastaa VR:n ykkösluokkaa. Isot penkit ja paljon jalkatilaa. Hintakaan ei päätä huimaa, 53 RMB yhteen suuntaan. Etenkin ykköspuoli oli todella hiljainen, mitään viehättäviä taustamusiikkeja ei tällä matkalla kuultu. Kuulutuksiakin tuli vain lähtiessä ja saapuessa, mikä oli sekin aivan ennen kuulumatonta.

Shanghai on sellainen kaupunki, jossa voisin kuvitella viihtyväni pidempäänkin. Lähes kaikkea löytyy ja lapsenkin kanssa saa liikkua huomattavasti huomaamattomampana kuin Hangzhoussa. Lisäksi lääkäripalvelut ovat ehdottomasti SE juttu, joka täältä maalaiskylästä vielä puuttuu...