Alkaa ahdistaa tämä ainainen lomailu, tai "ainainen" ehkä paremminkin. Kiinan kansallisten lomien aikana on kirjoittamaton länkkärilakien pykälä se, että Kiinasta on päästävä keinolla millä hyvänsä. Enää ei oikein jaksaisi innostua. Ei tosin jaksaisi kotonakaan olla, kun takseja ei saa ja muutenkin väenpaljous on aika massiivinen. Thaimaan lennot ovat loppu, mutta Honkajoki on ehkä seuravana ostoslistalla. Tuttu paikka jo ja oikein mukava. Kovin aktiivinen en itse jaksa olla, koska jotenkin on sellainen "onks meidän taas pakko lähteä jonnekin?" -olo. On se niin raskasta tämä kotirouvan elo, kun lomallekin on PAKKO lähteä.

Torstaina lennähdämme viikonlopuksi Pekingiin, joten tulee sekin pyyhittyä pois listalta. Ehkä hieman voisi jälkikäteen nolottaa, jos 2 vuotta Kiinassa asuneena ei olisi saanut käytyä Pekylässä. Odotan kyllä mielenkiinnolla viikonloppua, niin erilainen Peking kuulemma on näihin meidän kotikontuihimme verrattuna.

On ollut tarkoituksena pistää taas hieman Kiina-aiheisempia kuvia, yritän parhaani saada tuon aikeen toteutumaan lähitulevaisuudessa!

Ai niin, sain tänään kuulla hyvältä ystävältäni, että olen menettänyt täysin huumorintajuni. Aina olen tiennyt sen, että olen se ärsyttävä bitch, joka hermostuu liian helposti ja naputtaa lähes joka asiasta. Nyt se kuulemma on noussut vielä useampaan potenssiin, mistään ei voi vitsailla, koska heti tulee 10 riviä kiukkuista tekstiä takaisin. Huomaan tämän kyllä itsekin: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja jossain vaiheessa on vain pakko saada räyhätä vähän aikaa, minkä jälkeen koittaa nirvana. Pakko vieläpä huutaa suomeksi, kun kiinaksi loppuvat sanat kesken. Jotenkin olen ymmärtänyt, että ainakin Hangzhoussa tai Shanghaissa päin asuvilla suomalaisilla on samanlaisia piirteitä havaittavissa... ;) Siperia, ei vaan Kiina opettaa. Pahoitteluni ärhentelyn kohteiksi joutuneille.