Kävin eilen leikkauttamassa hiukseni, jo toista kertaa samalla hemmolla. Joka tytön päivän pelastus on tietenkin se, kun kampaajan nimi on Ken. Mietin jo varausta tehdessäni, että pitäiskö sanoa nimekseni Barbie, mutta päätin sittenkin sanoa vain tylsästi olevani Kaisa. (Tai siis Kotirouva sanoi. Totesimme muuten samaisen Kotirouvan kanssa, että minä saan huudot kaikesta siitä mitä hän tekee, ja Kotirouva puolestaan siitä, mitä hänen naapurinsa tekee. Miehiltä tietenkin, suppeita.) Lisäksi tuossa Kenissä on se hyvä puoli, että hän tuoksuu aivan tajunnan räjäyttävän hyvältä, mikä ei kiinalaisille ole ehkä mikään kaikkein oleellisin itseisarvo. Parasta Kenissä on (ehkä nimen lisäksi) se, että nytkin luin lehteä melkeinpä operaation loppuun saakka kertaakaan vilkaisematta peiliin. Hyvä tuli, kaikki luotto Kenille, terveisin Barbie.

Olen hieman tympääntynyt kuntosalin huonoon ilmastointiin ja vaihtanut hikijumpat vielä hikisempään vuorijumppaan. Tavallaan tuntuu silti järkevämmältä hikoilla ulkona +32 asteen lämmössä, kun yhtä paljon hikoilee sisätiloissa, missä pitäisi olla toimiva ilmastointi.

Olen myös ihastunut Paulo Coelhon kirjoihin alkukankeudesta huolimatta. Lisäksi olen uupunut tätini ja hänen ystävänsä shoppailukaverina. Suunnattoman tehokasta rahan- ja ajankäyttöä shoppausmielessä, nyt tiedän ketkä kaksi ovat uusia idoleitani. Olen kirjoittanut esseetä katseen voimasta ja ostanut afrikkalaista kahvia ja tykästynyt valintaani. Lisäksi tappelin tänään kuskini kanssa, koska hän minun mukaansa unohti tulla hakemaan tiettyyn aikaan tietystä paikasta, mutta kuskin mukaan en sanonut hänelle kellonaikaa. Aikaisemmin sitä vain jurnutti itsekseen ja raivosi hiukset päästään saavuttuaan kotiin. Nyt avauduin herra Benille ruokakaupan autohallissa ja annoin tämän kuulla kunniani. Sen jälkeen olo oli oikein harmoninen, alan oppia kiinalaisille tavoille. Lisäksi herra Ben nosti omia osakkeitaan minun silmissäni huikaisevasti, kun hän ulko-ovella kysyi, että saisiko maksaa taksimaksuni (otin siis taksin markettiin, kun kyllästyin odottelemaan autokyytiä kotona). Tänään vietämme ison lössin kosteita läksiäisiä, kun muut palaavat Suomeen ja me jonnekin siltä väliltä. Jätän Kiinan Iirin kanssa 18. heinäkuuta, jolloin lennämme Suomeen.