Iiri taitaa olla samaa mieltä kuin mitä Ultra Bra -vainaan laulussa sanotaan. Ensimmäinen viikko oli aika kamppailua sen suhteen, että mitä neiti suostuu suuhunsa laittamaan, mikään kun ei ilmeisesti maistu joko miltään tai sitten kaikki maistuu oudolta. Ajattelin, että olkoon, syö sitten kun syö. Tuon ikäistä lasta on (kai) vaikea tappaa nälkäänkään.

Viime viikolla majailin muutaman yön ystäväni luona ja hänen töissä ollessaan haimme Iirin kanssa noutoruokaa kiinalaisesta ravintolassa. Lapsi söi silmät sikkurassa, aivan kuin hullu puuroa tai jotain sinnepäin. Pyysi vielä lisääkin. Tämä loppuaika onkin sitten syöty enemmän tai vähemmän kiinalaista tai muuta aasialaista ruokaa, ja kyllä maistuu.

Alan ymmärtää hyvin niitä suomalaisia, jotka lähtevät Kanarialle syömään ranskalaisia ja nakkeja tai lihapullia muusilla... Tahi sitten kiinalaisia, jotka ovat ruoan kotimaisuuden suhteen pahimpia kiihkoilijoita. Lomasta kun ei tule mitään, ellei ole oma kuppinuudelipussukka mukana.