Viimeinkin sain lupaamani alkuviikon postauksen ryssittyä ja ylipäätään tällä viikolla kirjoitettua. Syynä on kai miehen loma, on saanut minutkin aika lomafiilikseen. Huomenna lähdemme viikoksi hieman pohjoisempaan palelemaan, mutta mitään sen kummempia lomasuunnitelmia ei ole. Olisin itse ollut kovasti edullisten New Yorkin lippujen perään, mutta Martti sanoi, että kahden vuoden aikana ei ole yhtään lomaa saanut viettää tekemättä mitään. Käski tosin minun lähteä yksin, mutta ajattelin kerrankin olla kunnon kotirouva ja jäädä myös näille sijoille.

Suomeutuminen on sujunut ihan suht koht mallikkaasti. Sitten, kun tämän kodin sai suurin piirtein kuntoon, iski jonkinlainen paluushokin poikanen siitä, että mitä ihmettä mä täällä teen. En ole ikinä Suomesta sen fanaattisemmin tai patrioottisemmin välittänyt, hieno maa, mutta jonnekin muualle vetää veri koko ajan. Ehkä olen edellisessä elämässäni ollut jonkin sortin kiertolainen. Martin saavuttua Suomeen katselin herran kuljeskelua kotona ja kysyin, että onko sellainen 1) en tiedä mitä teen, 2) en tiedä miksi täällä olen, 3) mitä tekemistä täällä voi olla ja 4) jotain pitäisi nyt kyllä tehdä -olo. Kuulemma oli. Tuollaisia on muutama sattunut tähän reiluun kuukauteen.

Se, mitä nyt aiomme, on jäädä muutamaksi vuodeksi Suomeen. Haluan saada opintoni päätökseen, jonkinlainen vastuu painaa niissä, 7 vuotta yliopistolla on vierähtänyt oikein rattoisasti ja mukavissa tunnelmissa. Opiskelun en usko loppuvan milloinkaan, mutta kunnianhimo kiskoo työelämään ja oman uran vauhdittamiseen. Alle parin vuoden uskon saavani hommat reilaan tai sille mallille, että voin alkaa  haeskella oman alani maisterille sopivaa ajanvietettä.

Suomeutumista on ehdottomasti avittanut se, että asunto on ihana ja sijaitsee aivan Tampereen keskustan kyljessä. Odotan kovasti, että saamme tänne enemmän huonekaluja, minkä jälkeen taulut sun muut hakeutuvat helposti omille paikoilleen. Itse olen onnellisimmillani kerrostalossa, keskustassa tai aivan sen kainalossa, mistään metsän perukoilta en olisi halunnut alkaa kuluneen kuukauden yh-päiviksi ajankulua etsiä.

Edelleenkään en voi käsittää sitä, että valtaosa ihmisistä ymmärtää mitä sanon. Myöskin sitä on vaikea käsittää, että jos soitan toiselle puolelle Suomea, he todellakin noudattavat samaa aikavyöhykettä kuin mekin. Joskus Helsinkiin soittaessani aloin ensin miettiä, että mitähän kello mahtaa siellä olla. Yksinkertaista, mutta ilmeisen vaikeatajuista. Lisäksi ruoanlaiton helppous jaksaa edelleenkin lamauttaa, samoin se että pl. kiinalaiset hedelmät, kaikkia vihannesosaston tuotteita on suht turvallista syödä. Maito maistuu tuoreelle eikä UHT-maidolle, jauheliha on pääasiassa punaista eikä valkoista.

Iirin puheenkehitys on Suomessa lähtenyt aivan uusille urille, vaikkei siinä todellakaan ole muuta kuin kehumista aiemminkaan ollut. Neuvolakäynnillä terveydenhoitaja ihmetteli kovasti, että hienosti menevät 2-vuotiaalta värit, numerot ja monisanaiset lauseet. Kummastusta herätti etenkin se, että melko harva kaksivuotias tunnistaa munakoison. Meidän perheessä luetaan paljon ja se tuntuu potkineen. Äidin tyttö. :)

Kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan ihan mukavasti mallillaan. Uskon, että kaksi seuraavaa vuotta kuluu näissä maisemissa ihan hienosti. Sen jälkeen lienee aika taas katsella elämää Suomen ulkopuolelta kahden työnhakijan silmin. Kuluneiden Kiina-vuosien jälkeen ajatukset ovat kääntyneet sille tolalle, että elämä on liian lyhyt kulutettavaksi samassa paikassa. Niin paljon hienoja paikkoja on nähtävänä muuallakin, että miksi jättää tilaisuus käyttämättä, kun siihen kerran on mahdollisuus ja mieletön määrä intoa. Kiina-vuodet avasivat näkökulmaa hyvin paljon laaja-alaisemmaksi monelta kantilta ja loivat ystävyyssuhteita, jotka näköjään kestävät maan rajojen ulkopuolellekin.

Kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille, sähköpostikommentoijille, ystäville, sukulaisille ja perheelle, jotka olette jaksaneet seurata elämäämme ja ymmärtää, että kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa! On ollut kullanarvoista tietää, että rankimmalla hetkellä ei ole tarvinnut olla yksin.

Over and out. Kaikkea hyvää,
Kaisa

P.S. Ai niin, made in China -lelupolemiikista huolimatta jotain aivan aitoa Kiinassa tehtyä on hieman pidempiaikaiseksi hankinnaksi hankittu meidänkin talouteemme:
846001.jpg

TÄTÄ BLOGIA EI ENÄÄ PÄIVITETÄ!